..noh..en nyt aivan herkuttomalla linjalla oo pysyny, mutta eipä tässä kai tätä läskiäkään oo päässy kertymään, ku oon taas liikehtiny töiden parissa melko paljon ja tämä muutto se on ollu yhtä hiton väkertämistä. Onneksi tänään kamat omaan sinkkuboksiin.
Mitenköhän muuten itsetunto tuntuu olevan kovin alhaalla tälleen eron jälkeen? Vaikka musta tuntuu, että musta on tullu toisella tavalla itsevarmempi ja suorapuheisempi, mutta sitte taas toisella tavalla tuntuu, etten oikein kelpaa kellekään eikä mulle oikein kelpaa kukaan. Sitte tuntee ittensä jotenki säälittäväksi, jos baaristakin yrittää jotain yöseuraa löytää itelleen, vaikka missään tapaukses ei haluaisi mitään selibaattia viettää, mutta sitte taas tuntuu jotenki moraalittomalta ottaa mukaa joku ihan randomi. (Ja mitähän vittua mäkää enää jauhan mistää moraalista?? Se annettiin jo ajat sitte ilimaseksi pois..)
Ja taas on pistetty kaikki hiton periaatteetkin palasiksi. ”Eksän kanssa ei harrasteta seksiä!” Mutta…olin heikko…kahdesti. Hittolainen! Niin pidin itteni kylmänä kuukauden päivät ja sitte..sitte sorruin! Noh. Oon kyllä tuon asian edessä heikko muutenkin.
Asiasta kukkaruukkuihin. Ajatella, että ensin joku on mielenkiintonen ja ihan pantava ja muuta, mutta sitten, ku se alkaa omaehtosesti esittää kiinnostuksen merkkejä takasipäin niin tekee mieli paeta ja hiton lujaa. Alkaa oiken ällöttää sellannen..sellanen…riippuminen, vaikka kyse oliskin vaan pelkästä putkisukkatangosta, mutta en tykkää vonkaamisesta yhtään. Haluan itte jahdata, eikä saa olla liian helppo.
Alan kuulostaa koko ajan vaan vaikiammalta ja vaikiammalta ihmiseltä. Joka tapauksessa oon periaatteeton ja moraaliton ihmisperse, joka ei tiedä mitä se haluaa! (paitsi kaljaa ja seksiä tasaisin väliajoin…).
ps. Otin pimppuun korun. Pitkäaikainen haave. Kännisopimuksen seurauksena kaverin kanssa otettiin ne sitten loppujen lopuksi. Ihan jees.
